Tulee mieleen siitä lähtien kun aloin muistaa asioita,

Olimme veljeni kanssa kuin kaksoset -hän alun toista vuotta minua vanhempi-

olimme paljon kaksistaan kotona sen ajan kun vanhempamme olivat

ruokkimassa karjaa ja isä tietysti ulkotöissä.

Keksimme kaikkea hassua sillä aikaa kun äiti ja isä olivat poissa tuvasta.

Meillä synkkasi hyvin, heti kun jompikumpi keksi jotain

 olimme leikkimässä samaa juttua.

Nytkin vielä muistan, olin kait vajaa neljän ja hän tietysti melkein viisi v.

Veljeni oli löytänyt jostain piilopaikasta sakset.

Päivällä oli poikennut pirtissä mies jolla oli hiukset

lähteneet päälaelta ja niinpä oli siis kalju.

Hänen nimensä oli Raninen,  siis tuumasta toimeen

veljeni tuumas, että minustä tehdään Raninen.

Hän istutti minut pallille ja sakset töihin.  Niinpä päästäni

lähti tukku hauksia ja voi sitä saavutuksen riemua.

Se riemu loppui lyhyeen kun äiti tuli ovesta sisälle.

Minä tietysti juoksin innoissni kertomaan, että minusta

tuli "haninen".  Minulla oli vielä R , ja S- kirjaimet hukassa.

Joten Ranisesta tuli haninen.

Sen kyllä arvaa miten äiti oli kauhuissaan ja hyvillään siitä

ettei mitään sen pahempaa ollut tapahtunut.

Veljeni tuli kouluikään niinpä minä laksin jo 6:den vanhana

hänen kanssaan kouluun, olihan meillä turvallisempaa

mennä kaksistaan.

Minun lapsuuteni päivät loppuivat siihen kun meille syntyi uusi vauva.

Äiti pestasi minut kokopäiväiseksi tiskariksi ja veljeni

pyyhe kädessä oli valmis kuivaamaan astiat jotka minä sain tiskatuksi.

Vielä aikuisenakin inhosin tiskaamista ja kun sain omaan

huusholliini tiskikoneen, en sen koommin ole tiskannut

astioita käsin.

 

Veljeni on mennyt jo mananmajoille, kaipaan häntä vieläkin.

Tuntuu kuin olisin menettänyt kaksos-puoleni.

Olin hänen kanssaan läheisempi kun toisten sisarusten kanssa.

 

Nyt toivotan teille kaikille hyvää lauantai-ehtoota.