Olen tänään kuin tyrmässä, mikään ei tunnu luistavan.

Olisi mitänyt mennä kylille asioille mutta kun ei irronnut sekään homma.

On niin kuin seisoisi koko maailma, ei tuule eikä huoju puut.

Eilinen ukkonen ja kova sade lienee lamauttanut koko tienoon.

Yritin ottaa ettoneenkin mutaa kun ei uni tullut niin nousin

katselemaan ikkunasta ulos.

Jos sen verran toipuisin, että tilaisin kampaajan.

Kuun lopulla on luvassa etelä-suomesta vieraita

yksi pariskunta, minun entisiä työkavereita.

Nyt kyllä tuntuu etten ole siinä vireessä, että jaksaisin

passata heitä.  Onhan tässä vielä ainakin yksi viikko aikaa

virkistyä.  Toisaalta vieraat aina tuovat piristystä ja energiaa 

elämään.  Muuten olen tyytyväinen uusiin patjoihin - hyvä kun sain

loppujen lopuksi aikaan niiden oston.