Olin hyvin onnekas työikäisenä, että sain tehdä ja toimia

unelma-ammatissa,  Siinä työssä sain toteuttaa kaikkia

niitä avuja joita olin saanut syntymälahjana.

Sain myöskin kouluttautua uusiin asioihin ja näin sain vastuuta sekä

vakituisen viran.  Palkkaakin sain sen verran, että pystyin elättämään

alaikäiset lapseni ja antaamaan heille mahdollisuuden käydä ammattiin

valmistavat koulut ja opistot.

Olen ikäni tykännyt matematiikasta, tekniikasta

ja liike-elämästä.  Sain olla myös ihmisten kanssa tekemisissä.

Asiakkaita oli laidasta laitaan oli pappeja, piispoja, tummaihoisia, opettajia,

muurareita, suutareitä, maahanmuutaneita ulkomaalaisia yms.

 

 

Minulle on ollut ikäni kotityöt tervan soutua.

(Kaikki kunnia heille jotka rakastavat kotiöitä, on varmaan heille unelmatyö).

Äiti halusi, että menisin karjakkokouluun, kansanopistoon

taikka emäntäkouluun.  Hän varmaa toivoi minusta

emäntää johonkin maataloon.  En suostunut mihinkään

noihin edellä mainiseniini kouluihin.  Haaveilin omasta kaupasta.

Liike-elämä kiinnosti jo penestä pitäen, olihan minulla

leikeissäni aina kauppa kotipihalla.  Minä olin kauppias ja

veljeni oli asiakas.  Leikkasin paperista seteleitä joilla asiakas osti

tavaroita putiikistani.

Koulussakin kävin kauppaa kavereiden kanssa

milloin mistäkin tavaroista, ostin muutamalla pennillä

ja tietysti myin voitolla.  Näin minulle kertyi joku

kymmenpenninen rahaa.