Olin hyvin onnekas työikäisenä, että sain tehdä ja toimia
unelma-ammatissa, Siinä työssä sain toteuttaa kaikkia
niitä avuja joita olin saanut syntymälahjana.
Sain myöskin kouluttautua uusiin asioihin ja näin sain vastuuta sekä
vakituisen viran. Palkkaakin sain sen verran, että pystyin elättämään
alaikäiset lapseni ja antaamaan heille mahdollisuuden käydä ammattiin
valmistavat koulut ja opistot.
Olen ikäni tykännyt matematiikasta, tekniikasta
ja liike-elämästä. Sain olla myös ihmisten kanssa tekemisissä.
Asiakkaita oli laidasta laitaan oli pappeja, piispoja, tummaihoisia, opettajia,
muurareita, suutareitä, maahanmuutaneita ulkomaalaisia yms.
Minulle on ollut ikäni kotityöt tervan soutua.
(Kaikki kunnia heille jotka rakastavat kotiöitä, on varmaan heille unelmatyö).
Äiti halusi, että menisin karjakkokouluun, kansanopistoon
taikka emäntäkouluun. Hän varmaa toivoi minusta
emäntää johonkin maataloon. En suostunut mihinkään
noihin edellä mainiseniini kouluihin. Haaveilin omasta kaupasta.
Liike-elämä kiinnosti jo penestä pitäen, olihan minulla
leikeissäni aina kauppa kotipihalla. Minä olin kauppias ja
veljeni oli asiakas. Leikkasin paperista seteleitä joilla asiakas osti
tavaroita putiikistani.
Koulussakin kävin kauppaa kavereiden kanssa
milloin mistäkin tavaroista, ostin muutamalla pennillä
ja tietysti myin voitolla. Näin minulle kertyi joku
kymmenpenninen rahaa.
Kommentit